Otanpa mallia muualta ja kirjoitan pienen tiivistelmän menneestä vuodesta. 

Remun kanssa aloitettiin hakuharrastus todenteolla tammikuussa 2011. Remu oli kuin luotu lajiin ja se rakastaa etsiä ihmisiä. Koiralla on älytön maalimiesmotivaatio, taisteluhalu ja nenän käyttö. Kevät harjoiteltiin pk-tyyppisesti pistoja. Koiran potentiaalin huomattuani hakeuduimme pelastuskoira puolella, Oulunseudun etsintäkoirat ryyhyn. X-rotuisen kanssa kun ei ole paljon vaihtoehtoja. Siellä aloimme treenaamaan risteilytyyppisesti. Eli haemme ihmisiä samalla tyylillä kuin oikeissa etsinnöissä. Ohjaaja saa päättää miten alueen käy läpi, riippuen maastonmuodoista ja tuulensuunnasta ja muista tekijöistä. Ongelma alkoi tulla esille. Remu on niin itsenäinen, vapaan kasvatuksen tulos, ettei hallinta enää riitä vaan maalimiesmotivaatio vie voiton. Koira hakee maalimiehet kaukaakin, jopa 300 metristä, minusta välittämättä. No sittemmin sitäkin olemme saaneet työstettyä. Haukkuilmaisu tuli ihan siinä sivussa. Yhden kerran haukutin itse ja siirsimme haukun maalimiehille. Makkaralla turhauttamalla haukku irtosi helposti. Syksyllä suoritimme peruskokeen omaisen etsinnän, kolmella peitetyllä maalimiehellä ja täydellisillä ilmaisuilla, aikaa meni 14 minuuttia. Eli koira on koevalmis, kunhan saan tuon hallinnan kuntoon. Keväällä on vakaa tarkoitus päästä suorittamaan peruskoe ja pimeä koe. Samaa vauhtia noiden suorittamisen jälkeen menemme sitten loppukokeeseen. Saa nähdä vaan miten mun jännittäminen vaikuttaa vaan kokeisiin.

Koko vuoden kummitteli mielessä uusi koira, halu päästä pk-puolelle. Saksanpaimenkoira on ollut aina mun suosikki ja sellaista haluan vielä joskus. Nyt se kaatui lähinnä siihen ettei haluttu taloon toista "kovapäistä" koiraa. Malinois olisi toinen vaihtoehto, mutta ajattelin etten pärjää vielä sellaisen kanssa. Bordercollie on ollut jo vuosia sellainen yhteinen suosikki vaimon kanssa. Kesällä kuume oli jo aika kuva ja syksyllä se ratkesi.

Haukiputaalla, tuossa lähellä oli bordercollie pentue, missä oli sopivasti yksi uros vapaana. Siten saku narttu muuttui bordercollie urokseksi. Siellä oli sellainen uros mikä sulatti mut heti. Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen että kyllä meille sopii kaksi urosta taloon. Remu on dominoiva, mutta onneksi niin paljon isompi ettei toivottavasti tule hirveitä riitoja noiden kesken. No loppuvuosi on mennyt tutustellessa ja opetellessa uusia juttuja. Tuo on niin mahtava pentu. Rauhallinen ja miettivä, ollakseen kuitenkin työlinjainen bordercollien pentu. Töitä kyllä tekee muttei häslää turhia. Vähän pohjia olemme tehneet tottikselle ja haulle. Ensivuonna aloitetaan sitten treenaaminen. Kokeisiin pääsylle ei ole asetettu aikataulua, menemme sitten kun olemme varmasti valmiit. En lähde sinne kokeilemaan onneani vaan hakemaan heti ykköstulosta. Pentu on nin vienyt mun sydämen että motivaatio tuon vanhemman koulutukseen on alkanut kärsiä. Mutta aion pitää kiinni tavoitteestamme päästä vapepaan. Remu on niin lahjakas että se voi vielä oikeasti pelastaa jonkun hengen. 

Nyt vain on koulutettavana kaksi ihan erityyppistä koiraa ja tavoitteeni kaudelle 2012 on suoriutua kunnialla molempien kouluttamisesta. Paineita en aikatauluista ota vaan tähtäin on hyvässä työskentelyssä ja motivoituneissa koirissa.

Hyvää Uutta Vuotta 2012!!!