Tänään oli taas pentukurssin vuoro Minnan johdolla. Kotiläksynä meillä oli sivulle tulo, leikkiminen ilman lelua ja jokumuu mitä nyt en muista. :D Hyvä koululainen siis.. Muutenkin saattaa ohjeet mennä ihan ohi kun puuhaillaan nurkassa omiamme, sitten pitää vain katsoa että mitä muut tekee. No, tänään opiskeltiin seuraamista, seisomista, peruuttamista, maahanmenoa, ohituksia, hoitotoimenpiteitä ja sitten kierrettiin jalkoja ja pyörittiin. Kaikki periaatteessa tuttua, ainakin kokeiltu. Tuolla häiriössä teemme kaikki imuttamalla ja avuilla. Osa menee kotona jo ilman apuja.

  • Maahanmeno. Toimii, menee nopeasti, etupää edellä tai tasaisesti, hyvä minä.
  • Seisominen. Onnistuu, ainakin liikkeestä.
  • Peruuttaminen. Periaatteessa onnistuu, tosi nopeasti istuu tai menee maahan jos liian hidas tai epätarkka ohjaus, harjoitusta.
  • Seuraaminen. Sunnuntain treenissä onnistuin vahvistamaan hyvää seuruu paikkaa astumalla tassun päälle. Se näkyi aluksi, koira piti 10cm raon minuun. No tunnin kuluessa se palasi oikealle paikalleen. Paikka hyvä, apuja vähennin jo tunnin aikana, kotona menee pari askelta ihan pienillä avuilla. Sain hyviä vinkkejä Minnalta tiiviiseen ja vietikkääseen seuraamiseen. Minä haen sellaista pk seurausta. Hyvällä mallilla ja mielestäni perusasennon jälkeen tärkein yksittäinen liike tottikseen? Remun kanssa tein aikoinaan sen virheen etten erikseen vapauttanut sitä vaan se ymmärsi palkan olevan samalla vapautus, eli seuraaminen katkesi heti palkkaamiseen. Tänään tajusin tekevän ihan samaa ronin kanssa.
  • Ohitus. Meidän vaikein paikka, tuo on niin sosiaalinen kuitenkin. Harjoitusta vaan kovasti.
  • Hoitotoimenpiteet. Tuttuja, roni on jo alistunut niihin. Halki, poikki ja pinoon eikä vastaväitteitä. 

Minnalla on 2 (tietääkseni) suunnilleen samanikäistä pentua. Ja niillä on sama sisälle tulo ongelma kuin meillä, eli ei hätää. :D Ronilla myös näköjään alkaa murkkuikä puskea jo päälle. Mörköilyä, korvattomuutta, ihania hajuja ja ärinää kauempaa toisille. Pääkylmänä kohti vaikeita aikoja... ;) Ajatuksenani oli jäädä katsomaan Minnan koiria kurssin jälkeen, mutta hallista ulos tullessa kirpakka pakkanen vaihtoi suunnitelmat. Jos sitten ensi kerralla. 

Vakaa aikomus oli myös ottaa kuvia koirasta, tässä saldo:

 

Lasten kanssa roni myös tulee toimeen mainiosti, Mirella tekemässä läksyjä:

 

Remun suhteen olen vähän huolissani. Kovempien lenkkien jälkeen se on aika jäykkä, tietenkinhän se voi olla myös lihastollista mutta pitäisi käyttää se kuvissa.

Löysin klikkerinkin, eihän tuo ollutkaan kuin ehkä kuukauden hukassa. Sitäkin voisi taas alkaa harjoittelemaan. Roni on niin pirun nopee että olis käytännöllistä. Sheippaamaan en kuitenkaan taida alkaa.