Tänään oli remun kontrolli. Remuhan on nyt ollut Canidryl kuurilla ja vaste siihen ollut hyvä. Koira on ollut huomattavasti virkeämmän oloinen. Kuinkahan pitkään koira on oirehtinut etten ole sitä huomannut, nimittäin olen tuon rauhallisuuden laittanut iän piikkiin. Poika on kuitenkin vilkkaampi kuin pitkiin aikoihin. Mikä tarkoittaa sitä että aktiviteettia tarvitaan. Tänään aloitettiin Cartrophen piikit, toivottavasti sopii remulle. Lääke kuulemma aiheuttaa 10% koirista kipuja eikä näin ollen sovi. Canidryl jäi tarvittaessa käytettäväksi. Piikki kuurin jälkeen aloitetaan sitten muut nivelvalmisteet. Nyt alamme nostamaan liikunnan määrää ja seuraamme tilannetta. Lääkäri kehui remun hyviä lihaksia, ilman niitä tilanne olisi kuulemma huonompi. Nyt hyvät lihakset tukee niveltä ja koira ei oirehdi niin helposti. Mökillähän tuo sai jo aika paljon juosta, ei nyt missään lenkillä käytetty. Ei kuitenkaan tullut minkäänlaisia oireita. Aika näyttää missä mennään.

Roni, tuo riiviömäinen kakara. :D Jo tukahdutettu toisten koirien/kissojen/autojen paimennus nostaa taas päätään. Aloitetaan helpoimmasta, muutamiin autoihin nyt taas reagoinut mutta olen päässyt puuttumaan heti. Remua ja minttuahan tuo on enemmän ja vähemmän yrittänyt. Se on taas voimistunut, joudun aika usein siihen puuttumaan. Mutta nuo kissat, sisällä se on jatkuvalla syötöllä niiden perässä. Heti kun kuulee että joku hyppää alas jostain niin on perässä. Onneksi nuo kissat on niin tottuneita koiriin etteivät niitä pelkää. Eivät lähde karkuun eivätkä siten ainakaan kiihdytä tilannetta. Nämähän luultavasti johtuvat taas aika vähästä aktiviteetista. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa taas kunnon "treenaaminen/tekeminen" noiden kanssa. 

Tänään käytiin remun kanssa isolla kylällä, Oulussa. Sivistimme itseämme teatterin nurkilla. Tai siis remu sivisti, niin oli kyllä mielenkiintoiset viestit joka töyräällä ja pylväiden juurissa. BH:n kaupunki osuus olisi valmis, ei tuo välitä enää mitään ohikulkijoista, entinen remmiräyhä... Ja pääsin myös pussittamaan elämäni ensimmäiset jätökset. Yleensä käy pyörätielläkin kytkettynä pusikossa tai vähintään ojanpohjalla. Nyt riitti sitten lyhtypylväs suojaksi, suoraan eläinlääkärin oven edessä. No, palkinnoksi haimme viereisestä mustista ja mirristä sitten luun.