Netistä löytyy paljon kirjoittelua, on asiatyyliin kuin myös asiattomaan tyyliin. Nimimerkin suojista on helppo huudella. Suurin osa tuolla ovat niitä wannabe kouluttajia, oma usko taitoihinsa on kovempi mitä realistisesti taidot ovatkaan. Parhaimmassa tapauksessa koulutetaan ensimmäistä omaa koiraa joka on rodultaan joku käytännössä vietitön sohvaperuna. Sitten huudellään ja väheksytään vaikka pakotteiden käyttöä. Mutta alan pikkuhiljaa kallistua sille linjalle että täällä pitöisi vaatia jonkinlainen koira-ajokortti. Osa on vaan niin kädettömiä ettei niille saisi antaa minkäänlaista koira raasua. Ainakaan mitään vaativampaa rotua.

Lainaus omasta kirjoituksestani toisessa blogissa:

"Paljon olen virheitä tehnyt ja paljon tulen vielä tekemään mutta yritän kuitenkin
niistä oppia. Paljon on ihmisiä, kokeneitakin jotka ovat asenteeltaan luokkaa:
näin sen olen tehnyt ja näin se tullaan aina tekemään ja kaikki muu on
väärin. Nettikeskusteluissa vielä tulee niin helposti väärin ymmärryksiä,
kirjoittaja ja lukija ovat vähän eri aaltopituudella jolloin asian tarkoitus
muuttuu ihan toiseksi. Positiiviseen sävyyn tarkoitettu kirjoitus muuttuukin
negatiiviseksi kritiikiksi. Kirjoitan ehkä turhankin helposti omia
mielipiteitäni, kokemusta ja näyttöä kun ei kuitenkaan ole. Mutta ne ovatkin
minun mielipiteitäni, ei absoluuttisia totuuksia eikä toisten väheksymistä
tai kyseenalaistamista. Mielipiteeni voivat myös muuttua, mutta siihen
tarvitaan hyvät perustelut."

Itselle ei ole tärkeintä lopputulos vaan se matka miten siihen edetään. Onhan tietenkin tavoitteita, koviakin ainakin kokemukseen nähden. Mutta en halua koirastani vaikka valiota, väkisin. Haluan saada koirastani irti maksimin. Jotkut ovat jo ihmetelleet miksi etenen niin vaikean kautta kun helpommallakin voisi. Mutta eihän helpon kautta kehity. En halua koiran näyttävän laamalta seuraamisessa. Sen pitää näyttää siltä että koira oikeasti haluaa sitä ja meinaa räjähtää siihen paikkaan. Haluan oppia ymmärtämään koiran viettejä ja osata käyttää niitä hyväksi. Se mitä tehdää, tehdään kunnolla, eikä rimaa hipoen. Remu on hyvä harjoittelu koira, mieletön saalisvietti, hyvä puolustusvietti, hirveä taistelutahto. Mutta hermorakenne ei ole viettien tasolla, tai sitten se on koulutuksessa, sitä en vielä tiedä. Mutta on ollut pakko opiskella viettejä ja niiden hallintaa. Remu kuumuu monesti yli eli me olemme harjoitelleen pysymistä sillä viettialueella jolla koira toimii. Sormet on ollut verillä ja koira tekee ties mitä mutta alkaa löytymään se yhteispeli. Ruualla palkatessa remu haahuilee, tekeminen ei ole kestävää. Lelulla se alkaa toimia, seuraaminen muuttuu halukkaaksi ja intensiiviseksi. On se hieno koira, pitäisi saada videolle tuota meidän tekemistä. Patoaminen, sitä pitäisi harjoitella. Jos jotain ei tapahdu nyt, heti, nyt heti, heti, alkaa piippaaminen, haukkuminen ja komentaminen. Meidän suhde ei ole vielä ihan selvillä. Koira on ollut pomo, ja luultavasti se aina yrittää uudestaan kiivetä pomoksi. Liian vaativa koira osaamattomissa käsissä. Ja joka ei usko laumanjohtaja teoriaan niin voi tulla katsomaan. Täällä on legendaarinen laumanjohtaja, kaikissa sen merkityksissä. Se miten se kohtelee ihmisiä ja toisia koiria. Niitä joko ei ole olemassakaan tai sitten ne ovat ainoastaan tuota varten. Onneksi olen saanut sitä hallintaan eikä se enää minua niin kyseenalaista. 

Nii, kävimme treenaamassakin. Ouluhallin parkkipaikalla kävimme, pakkasta reilu 10 mikä on kyllä maksimi noihin hommiin. Remu alkaa toimia hienosti, alussa se yrittää palata vanhoihin toimintamalleihin eli haahuiluun, haisteluun ja muiden seuraamiseen. Mutta en anna, vaadin siltä sitä minkä se jo osaa. Olen nykyään käyttänyt palkkana myös hajuja, se ei pääse haistelemaan ja merkkailemaan jotain ihanaa paakkua tai puuta jos ei vähintään tule sivulle ensin. No seuraaminen häiriössä menee jo hienosti, henkilöryhmät ja koiran ohitukset. Kyllä me ens kesänä se BH haetaan, vaikkei sillä mitään sinänsä tehdäkään.

Roni on vielä sellainen kyllä se kotona osaa koira. Nyt ainakin häiriöt olivat liikaa eikä keskittymistä löytynyt. Muutama perusasento ja muuten vaan leikittiin, käveltiin ja seisoskeltiin. Nyt pitäisi löytää sellainen kultainen keskitie. Roni on todella sosiaalinen, se haluisi mennä jokaisen ihmisen luo hakemaan huomiota. Periaatteessahan se on hyvä, hakukoiran pitääkin halukkaasti ottaa kontaktia ihmiseen. Mutta se pitäisi saada ymmärtämään ettei kaikkia saa eikä voi mennä moikkaamaan. Tietenkihän minun pitäisi olla mielenkiintoisempi kuin muiden. Kai se harjoittelulla siitä tulee, nyt raja menee siinä 15m kohdalla, sen lähemmäksi emme vielä voi mennä. 

 Tässä työttömänä ehtii ajattelemaan paljon, ehkä liikaakin. Ja lukemaan paljon.

Muoks. SBCAK :n foorumilta löysin hyvän kirjoituksen kiusaajakoirista. Nyt rajan veto on helpompaa ja osaan paremmin puuttua asiaan. Ronista oli nimittäin hyvää vauhtia tulossa kiusaajakoira.

Mistä tietää että treenit onnistui?